Sivut

maanantai 13. tammikuuta 2014

Säärilämmikettä

Lankakori keveni jälleen, nyt 122 grammalla sinistä Dropsin Nepalia. Tikuttelin loppiaisen tienoilla säärystimet alpakka-villasekoitteesta. Kokeilin neuloa oikeat silmukat kiertäen, ja kyllä tuli napakat. Jos eivät sitten lörpähtäisi heti käytössä. Saapi kaveri kertoa kokemuksiaan. Meinasin nämä ensin tädille, mutta neuloessa tuli vahvasti sellainen tunne ja ajatus, että nämä kuuluvat T:lle. Joten T ne saa, heti kun saan ne toimitettua.



Säärystimet omasta päästä
Lanka: Drops Nepal
Puikot: 4,5 mm bambu

Malli ei kummoinen ole, pari putkeloa 2o2n-neulosta 40 silmukalla. Raidat on omasta päästä miten sattuu, mutta pituussuunnassa symmetrisesti. Ei tarvinnut ekan puolikkaan jälkeen enää miettiä. Ja tiiättekö, näitä oli kiva neuloa myös hämärässä, koska ei tarvinnut erottaa kuin se, onko menossa vaalea vai tumma lanka. Onnistui mm. pimeillä automatkoilla ja elokuvateatterissa. Istun yleensä aina takana, ja siellä on turhan pimeää, mutta nyt kun saatiin murun kanssa koko salin viimeiset paikat, ne olivatkin ihan eturivissä (eri päissä riviä), ja siinä näki oikein hyvin :) Ja tuli kyllä leffakin seurattua. The Secret Life of Walter Mitty oli aivan oiva leffa, ja hakkasi kirkkaasti aiemmin näkemäni Ben Stiller -hupailut.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kerällä riemusta!

Se on mun! Mun! Ihan ikioma. Kerällä. 



Syksyllä näin sen ensimmäisen kerran ja tiesin, kuulumme samaan kotiin. Haaveilin, toivoin ja hajoilin messuilla, kun ei ollut riittävästi valuuttaa mukana. Mutta nyt se on mulla. Kiitos anoppi. <3 

Selailin kirjan hellästi läpi, enkä juurikaan löytänyt ohjetta, jota en haluaisi toteuttaa. Nyt vain pitää yhdistää kirja ja lankavarasto ja selättää vuoden haaste. Odotan jo innolla, mitä tästä vielä syntyy!

11x11x11...

Ousku haastoi minut kertomaan itsestäni 11 asiaa ja vastaamaan 11 kysymykseen. Lisäksi minun pitäisi keksiä 11 kysymystä ja jakaa ne 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa, mutta koskapa olen tämän jo kerran tehnyt, ja se silloinkin tuotti melkoista päänvaivaa, teen vain kolme ensimmäistä kohtaa. Napatkoon haasteen mukaansa ken haluaa. :)


Ensinnäkin 11 asiaa minusta:
  1. Olen oikeasti ihan leppoisa, mutta minua ei kannata suututtaa. Osaan olla myös inhottava. Tosin inhoan niin paljon muiden murehduttamista, etten yleensä ole kuitenkaan.
  2. Minulla on sellainen "ongelma", että tahtoisin osata ja tietää melkein kaikesta kaiken. Lisäksi kärsin vakavasta tee-se-itse-syndroomasta, ja asioiden ostaminen valmiina on välillä liiankin vaikeaa. 
  3. Aloitan gradun kirjoittamisen tammikuussa. Varokaa tulevia postauksia!
  4. Minua kiusattiin koulussa (ja muualla) koko peruskoulun ajan. Nyt etsin terapeuttia päästäkseni työstämään tätä ja muita elämäni harmaita sävyjä. Tämä on yksi syy, miksi olen sitä mieltä, että opettajien mahdollisuuksia, keinoja ja osaamista kiusaamiseen puuttumiseen pitäisi lisätä roimasti. Jäljet voivat seurata kiusattua koko loppuelämän.
  5. Olen pelannut lentopalloa neljä vuotta nuoruudessani, ja edelleen halajan pelikentille. En kuitenkaan haluaisi kisata aktiivisesti, vaan pelata, koska se on hauskaa. Jos meillä olisi televisio, katsoisin lentopalloa.
  6. En ole koskaan ollut humalassa, maistanut tupakkaa tai kokeillut huumeita.
  7. Minua ärsyttää aivan valtavasti, jos suomalainen yritys kommunikoi ensisijaisesti englanniksi myös suomenkielisten asiakkaiden (asiakasehdokkaiden) kanssa. Helposti jää kommunikointi siihen, ihan periaatteesta.
  8. Olen baptisti jo kolmannessa polvessa suvussani, mutta en kuulu seurakuntaan tai usko sukuperinteen vuoksi, vaan siksi, että olen henkilökohtaisesti kokenut Jumalan toiminnan elämässäni ja uskon Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanani. On kuitenkin mukava kuulua samaan seurakuntaan, johon isäni ja isoisäni ovat kuuluneet.
  9. Lempisuklaakonvehtirasiani on perinteinen Aladdin. Se dark on ihan huijausta.
  10. Jos työpöytäni on siisti kolme päivä peräkkäin, olen todennäköisesti sairastunut heti siivottuani sen. Silti löydän yleensä kaiken, mitä etsin. 3D-arkistoinitjärjestelmäni siis toimii.
  11. Seitsemännen luokan keväällä minusta tehtiin haastattelu paikallislehteen lukuharrastukseni pohjalta, kun voitin kilpailun, johon naapurikunnan seiskaluokkalaiset olivat oman kouluni seiskat haastaneet.

Ja sitten ne vastaukset Ouskun kysymyksiin:


1. Paheesi?
Sotkuinen työpöytä. Uudelleen ja uudelleen.
2. Mistä löydät inspiraatiosi?
Lasten ideoista, muiden tekemisistä, luonnosta ja tarpeista, (valo)kuvista, musiikista.
3. Jos voisit valita missä asut niin missä asuisit ja miksi?
Riittävän isossa mökissä metsän reunassa. Maantieteellisesti mielellään suhteellisen lähellä lasten isovanhempia, siskoani ja ystäviä.
4. Missä maissa olet matkustanut? Ja mikä niistä oli paras?
Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Tsekeissä ja  Madeiralla. Eniten pidin Madeirasta luonnon ja historian vuoksi. 
5. Missä haluaisit kehittyä?
Epäjärjestelmällistyttämättömyydessäni(kin)
6. Mikä eläin haluaisit olla ja miksi?
Delfiini, olisi mukavaa olla kaunis ja älykäs.
7. Lempiväri?
Vihreä ja keltainen
8. Mitä et ole vielä saavuttanut?
Ihannepainoani
9. Millainen vanhus haluaisit olla?
Kiltti ja lettinutturainen mummeli, joka neuloo söpöjä sukkia ja lapasia lastenlastenlapsille ja tarjoilee Kettukarkkeja ja salmiakkimerkkareita ja itse leipomaansa pullaa, joka on yhtä hyvää kuin äitini tekemä. Semmoinen, jonka luokse on helppo tulla juttelemaan ja viettämään aikaa. Sellainen kuin isoisäni, joka tahtoi rakastaa myös vastamäessä, ei hermostunut lastenlapsille (15 kpl), kasvatti viisaasti omat lapsensa ja sanoi aina lähtiessä, että älkää riidelkö matkalla.
10. Onko elämässäsi jotain minkä haluaisit muuttaa?
Haluaisin olla vähemmän kiukkuinen ja huonommin ärsyyntyvä.
11. Kenet edesmenneen ihmisen haluaisit tavata ja miksi?
Setäni Martin. Musta ois ollu kiva oppia tuntemaan hänet.


Ja mun 11 kysymystä Sinulle:
  1. Puikot, koukku vai neula ja lanka?
  2. Kameran takana vai edessä?
  3. Lempimateriaalisi?
  4. Väri, johon et koskaan pukeutuisi vapaaehtoisesti?
  5. Innostavin asia juuri nyt?
  6. Onko mielestäsi mitään järkeä asettaa viherkasvia vessaan kasvamaan?
  7. Lempijuomasi?
  8. Monetko villasukat sinulla on nyt?
  9. Selostatko ideoitasi muille jo suunnittelu- ja toteutusvaiheessa, vai esitteletkö vasta valmiin tuotoksen?
  10. Mitä löytyy yöpöydältäsi?
  11. Jos ei lasketa vaatteita, avaimia, puhelinta ja lompakkoa, mikä on sellainen asia, jonka otat aina mukaasi?

Kaikenlaista sitä tuleekin pohdittua tällaisten äärellä, siis ihan kaikkea kysymysten ja muiden ulkopuoleltakin. Varokaa vaan, mä saatan vielä kirjoittaa pohdintojani tännekin. Eihän tämä ihan puhdas käsityöblogi ole. Eikä tule. Mä en vaan osaa olla kirjoittamatta, elän tekstin kautta.

Ensimmäinen

Olen koko talven kaivannut lämmintä, riittävän hyvin päässä pysyvää pipoa joka vielä sopisi käytettäväksi puistoilutalvitakkini kanssa. Siis sen, jonka kanssa keikun pihalla lasten kanssa, rymyän metsissä ja väliin ihan joka paikassa, koska se on ihana ja lämmin. Ja kirkas. Kuvaa tulee jossain välissä siitäkin. Mutta kun näin tämän kerän Lankamaailmassa, tiesin heti löytäneeni etsimäni.


Malli: Ruttupipo ihan omasta päästä
Lanka: Hjertegarnin Natur uld print
Puikot: 7 mm pyörö
Koko: nainen

Resorissa on 48 s ja sileässä osassa 52 s. Kavennukset on tehty ensimmäisen kerran 4 kohdassa ja sen jälkeen 8 kohdassa joka kerroksella. Kerrankin sain (lue: maltoin neuloa) pipoon riittävästi korkeutta, eli tämän pitäisi myös pysyä korvilla. Inhoan sitä, kun pipon reunasta tuulee suoraan korvaan. Siitä tulee korva kipeäksi. Auts!

Samalla tämän on tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ! Lankalaihdutus on alkanut 70 gramman vaatimattomalla, mutta ei mitättömällä erällä. Laitoinkin tänne välilehden, johon koitan keskittää vuoden tilastot ja listat.