Sivut

maanantai 30. joulukuuta 2013

Punaista ja punaista

Tämän joulun itse tehdyt lahjat jäivät todella vähäisiksi. Äiti sai essun ja kummityttö tulee saamaan huivin, jonka kuvaan sitten, kun se on valmis. Että tämäkin vielä. Serkun pojille neuloin lapaset pyynnöstä. Kiire meinasi tulla niidenkin kanssa. Äidin essusta kiitos erään ompeluryhmän haasteelle! Kangas oli marinoitunut jo muutaman joulun kaapissa ja nyt se löysi kohteensa. Äidille sen alunperinkin ostin, mutten tiennyt mitä siitä tulisi. Siitä tuli kaunis jouluessu. Tekisin itselleni samanlaisen, muttei kangas riitä.. Mutta johonkin muuhun se riittää! Ideoita?!





Serkun 8- ja 12-vuotiaat pojat toivoivat punaisia lapasia. Neuloosini tuntien serkku pyysi minua tekemään lapaset. Ostin Lankaideasta punaista Karismaa pari kerää, ja toisella kertaa toiset pari kerää. Kotona tajusin, että nepä ovatkin eriväriset. Mutta lieneekö tuo suuresti haitannut, kun punaisia olivat molemmat. Ja jämistä sain Heikille raitasukat, jotka olivatkin jo edellisessä postauksessa. Kuten siis huomaatte, tämän joulun lahjoja yhdisti punainen väri. Saapi nähdä jääkö päälle, vähän se oli jo tulossakin, kun suunnittelin punakirjavasta Maijasta raitasukkia, ja mietin, josko raidoittaisin punaisella..


Lanka: Drops Karisma
Puikot: 3,5 mm
Silmukkamäärä: 40 molemmissa
Malli: peruslapanen omasta päästä ja kärjestä aloittaen 8-aloituksella 8 silmukalla

PS. Antakaa mulle kamera!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Haaste vuodelle 2014


Päätimme yhdessä Ankkiksen kanssa, että nyt alkoi laihdutus. Syksyllä vähensimme tavaraa kodeistamme tietyllä metodilla, ja nyt alkoi lankavaraston tyhjennys. Säännöt ovat yksinkertaiset:

  • Päätä, minkä verran lankaa aiot varastoistasi vähentää vuoden 2014 aikana.
  • Lanka vähenee ja lisääntyy painossa mitattuna.
  • Lankaa voi vähentää kahdella tavalla: valmistuneina töinä, tai myymällä/lahjoittamalla lankaa pois.
  • Vuoden vaihtuessa keskeneräisenä olevat työt voi ottaa mukaan laskuihin.
  • Lankaostoista tulee plussaa, eli määrä lisääntyy. 
  • Vuoden lopussa katsotaan miten kävi. Tavoitteeseensa (tai edes lähelle) päässyt voi halata itseään lämpimästi ja palkita itsensä ihanalla lankakerällä.

Varaamme Ankkiksen kanssa oikeuden säätää sääntöjä kesken vuoden ;)

Itse listasin koko lankavarastoni (okei, homma on vielä vähän kesken) tekemällä taulukon, jossa on eritelty lanka ja määrä grammoina. Koska olen lajittelevainen luonne, lisäsin vielä sarakkeet saman langan eri väreille, värinumeroille, värjäyserille, säilytyspaikalle (jotta löydän joskus lankani, hahhaa) sekä ideoille ja merkinnöille siitä, mitä langasta tuli tai voisi tulla. Tavallaan yksinkertaistettu versio Ravelryn stashista siis. Taulukko-ohjelmalla on myös hyvin helppo laskea kokonaismäärä ja tietysti lisään vielä kohdat vähennyksille (ja plussille, kyllähän niitä väkisinkin tulee). Aika terveellistä tuollainen listaus, hahmottuu itsellekin ihan eri tavalla mitä oikein onkaan varastossa ja minkä verran. Tosin huokaisin helpotuksesta, kun tajusin, että aika iso erä on kuitenkin jotain tiettyä työtä varten, ja "tää on vaan ihanaa" -keriä on aika vähän. 

Mukaan saa lähteä kuka vain, emmekä aio tehdä tästä mitään isoa show'ta. Enemmänkin tarkoitus on hankkia, antaa ja saada vertaistukea painonpudotukseen ja kaappien tyhjenemiseen, vaikka sinällään en ole sitä mieltä, että lanka olisi sitä turhaa tavaraa, jota nurkissa pyörii. Itseasiassa sitä on meillä koko ajan vähemmän. Mutta kun tilaa on vähän ja lankaa paljon, niin tulisipahan neulottua ensisijaisesti siitä, mikä jo on kotona. Ymmärtänette pointin? Huijareita ei kytätä, koska jokainen huijaa vain itseään, me emme siitä vahingoitu. Mutta toki mukavaa, jos laihduttajilla on puhtaat langat pusseissaan. Neulootikothan on kunnon väkeä! 

Itse aion kertoa hoikennuksen etenemisestä täällä blogissa, ja toivon sen myös lisäävän bloggausaktiivisuuttani. Innosta ei ole pulaa, mutta kaikesta muusta kyllä. Olisin halunnut tähän kuvan, johon olisin koonnut kaikki lankani keoksi, mutta molempien pikku-ukkojen kotonaollessa sellaisen tekeminen on mahdottomuus. Saatte siis ihastella vanerista joulukoristetta, jonka isoäitini sai kummitytöltään. On niin kaunis, että oli pakko ottaa kuva. Sen verran voin kertoa, että oma tavoitteeni on vähentää 5 kg lankaa vuoden 2014 aikana. Aloittaa voi vaikka tällaisista söpöistä pikkusukista, jotka tein Heikille tällä viikolla. Oli pitkästä aikaa kiva neuloa sukkapuikoilla! KnitPron 15 cm:n kuutiopuikot.



Malli: Olga
Lanka: Drops Karisma
Puikot: 3,5 mm (kuutio)
Koko: 24

Heikin pitis saada sukat _heti_ jalkaan, odotti yksi sukka jalassa vieressäni, kun päättelin toista sukkaa. Kommentti oli: "Minulla on ihanat sukat!"

Olisi mukava saada kommentteihin mainintoja, kuka lähtee mukaan hoikennukseen! Ja tulen toki seuraamaan myös teidän postauksianne aiheesta ja sen vierestä :) (Mutta olen maailman laiskin kommentoija, varoitan. Stalkkaaminen onnistuu sitäkin paremmin. Mä olisin niiiiiin hyvä tiedustelutonttu. ;)

PS. Jouluviikon takia ei tarvitse keskivartaloa laihduttaa, paino putosi 0,5 kg ihan vain syömällä normaalist. Jihuu! Tästä se(kin) lähtee. Ois meinaan 15  kg pudotettavana. Aikaa enemmän kuin vuosi :P

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Lämmöllä rakkaalleni

Muru tarvitsi pipon ja lapaset, ja tottahan minä hänelle sellaiset tikuttelin. Lapaset ovat elämäni ensimmäiset (valmistuneet) kirjolapaset, malli täysin omasta päästä. Tavoitteena oli tehdä ei-liian-tylsät, mutta kuitenkin hillityt käsineet, joita voi käyttää melkein missä vain. Kirjoneuleeseen päädyin ennen kaikkea siksi, että saisin lapasista lämpöisemmät ja ei-niin-herkästi-venähtävät. Nimittäin Purosta neulotut ja lisäksi vielä vähän huovutetut lapaset venähtivät äkkiä ja lisäksi hankautuivat rikki. :( Harmaat Nalle-langat löytyivät lankakorista, palvelevat varmasti paremmin lapasina kuin neulomattomana palapeittona.

Lapaskuva tulee, kun saan yhteydet taas pelaamaan.

Pipoon löytyi ihana vihreä lanka Kerästä, Noro Kureyonia. Pitää itselle tehdä myös pipo, niin mukavalta tuo tuntui päässä. Ehkä oranssia tai jotain muuta kivaa... :) Oon ihan Kureyon-fani! Resorin neuloin 3,5 mm:n puikoilla, sileän 4,5 mm:n. Resorissa on 68 ja sileässä osassa 72 silmukkaa. Kavennukset tein omasta päästä nelitahoisesti, ja hyvä tuli.




Lanka: Noro Kureyon
Puikot: 3,5-4,5 mm
Silmukoita 68-72
Koko: aikuinen

Muuten onkin ollut tekeillä lähinnä KyJyjä ja joululahjoja (osin sama asia). KyJyistä on nyt valmiina 12, eli tuskin saan kaikkea jouluksi tehtyä. Mutta hyvä näinkin. :) Serkku tilasi pojilleen lapaset, ja ne ovat nyt vieneet tikutteluajan melko tarkkaan. Enää yksi resori ja neljä peukaloa puuttuu!

By the way, mä kyllä palaan kuvaamaan tolla kameralla. Menee niin hermot, kun noita puhelinkuvia saa aina säätää ja säätää eikä ne silti oo hyviä. Tärähtää joka kerta. Pöh. No, okei, joskus onnistuu. Siis _joskus_. Ja miten tässä pimeydessä saa millään mitään järkeviä kuvia! Onneksi nyt mennään kohti, kohti, kohti valoa! Ja juu, varmaan bloggaan edelleen myös puhelimella, mut se on sit ihan eri juttu... Harvoin kun tähän koneelle ehtii istahtaa.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Paluu menneisyyteen ja takaisin

Minä teen sen aina. Tai ainakin lähes joka kerta. Neulon jotain omasta päästäni, enkä kirjoita muistiin mitä olen tehnyt. Yleensä sen tajuaa siinä vaiheessa, kun ei osaakaan tehdä lapasta tai sukkaa nro 2 ilman, että tihrustaa koko ajan ykkösestä, mitä on tullut tehtyä. Ja siltikin niistä tulee erilaiset. Koskahan sitä oppis...? Olen neuloessani niin kiinni työssä, että paperi ja kynä - yleensä ylimmät ystäväni - tuntuvat ärsyttäviltä keskeyttäjiltä. 

Kaivoin eilen laatikosta yhden UFOistani. Aloitin kaksi vuotta sitten huivin, mallin otin omasta päästä. Tovi meni tavatessa, että sain mallikerran hahmottumaan. Höysteeksi Heikki nykäisi vielä puikon irti ennen kuin lähdin Kerään neuletapaamiseen. Onneksi malli oli varsin simppeli, joten ei mennyt koko tapaaminen selvittelyyn, vaan huivi myös sai lisää mittaa ihan mukavasti.



Eiköhän tämä kohtapuoliin valmistukin, on niin kiva neuloa. Lankana on Dropsin Alpakka kaksinkertaisena ja puikot on 4,5 mm:n bambuiset söpöläiset. 

Kerästä ei tällä kertaa lähtenyt mukaan mitään, mutta mieleen jäi pari lankaa, joista tahdon tehdä... ainakin sukat ja villapaidan!


Langin Jawoll Magicista tulisi mukavat sukat ja kaunis huivi. Kiikarissa on tuo punaisenkirjava ja sinivihreä. 


Tästä taas saisin iiiiiihanan villapaidan. Ja pipon. Huivin. Kaikenlaista! Lang Donegal tweedlanka. Hurmaava värikarttakin :)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Raitoja ja riemua

Heikki on ihana! Aina kun puetaan päälle jotain äidin tekemää, poika hihkuu innoissaan: "Äiti ompeli minulle paidan/housut!" Ja niistä tykätään. Voitte itse kuvitella, miten hyvä mieli siitä tulee. :)

Enempi olen nyt ommellut Antille, ihan vain siksi, ettei rakkaalla kukkakepilläni ole jemmassa isompaa vaatetta toisin kuin pikkuveljellä. Mutta onneksi monesta kangaspalasta saa jotain molemmille. 

Tilasin tovi sitten jokusen palan kangasta Kangastukusta. Keltainen muotoutui kaksiksi housuiksi ja vielä jäi ylikin. 


Heikin haaremihousut on tehty Ottobren kaavalla ja Antin housujen kaava löytyi Suuresta käsityölehdestä. Koot on 92 cm ja 120 cm. 


Heikille syntyi paita, kun mietin mihin ihmeeseen saisin kulumaan muutaman joustofroteen jämäpalan. Tämä kaava on melkein oma, niin paljon muokkasin sitä Ottobren kaavasta, joka oli alunperin 92-senttisen t-paidan kaava. Tämä on enemmän kokoa 98 cm, mutta on jo käyttökelpoinen, vähän pitkä vain. 


Loppuun vielä päivän luontokuva aamulta. 

Lämpö sulattaa jään hiljalleen. 




maanantai 28. lokakuuta 2013

Selostusta ja sukkia

Sitä kauniimpaa syksyä

Joillekin lienee tuttu sellainen tilanne, että haluaisi, ehkä jaksaisikin, mutta ei vain pysty. Itselleni se on tullut liiankin tutuksi tämän vuoden aikana. Vaiva ei tosin ole uusi tuttavuus, mutta luulin jo jättäneeni sen taakse. Vaivan nimi on keskivaikea masennus, joka uusiutui alkuvuodesta. Tauti on hoidossa, mutta vaikuttaa silti elämään ja siten myös bloggaamiseen. En ole lopettamassa, mutta kirjoittaminen tulee olemaan edelleen säännöllisen epäsäännöllistä. Toivottvasti jotkut silti jaksavat seurata juttujani, tämä kun on niin mahdottoman mukavaa puuhaa. 

En ole tätäkään syksyä istunut joutilaana, vaikka aina ei voi edes neuloa. Valmista on tullut, eilen valmistui kuudes KyJy. Hommaa siis on vielä jäljelläkin ;) Aikaa sen sijaan ei... Kaikki aloitukset sain tehtyä ajallaan, ja suurin osa on onneksi pikkuisia töitä. Osaan on lanka vaihtunut matkan varrella, mutta suurin osa on pysynyt omana itsenään. 

Tänä vuonna aloitin aika monet sukat, ja valmiina on jo neljät :) Yhdet ehdin antaa siskolle ennen kuvausta, joten täytyy muistaa pyytää ne vielä kuvattaviksi. Tässä kuitenkin hiukan sukkia:

Ensinnäkin Antin sukat, joihin poika sai itse valita langat (äidin rajoittamasta valikoimasta). 

Sukat noin kokoa 34
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 4,5 mm bambu

Toisena miehen siskontytölle lahjaksi menneet sukat. Lapset kasvaa, sillä tein sukat omien jalkojeni mukaan, ja ne ovat juuri sopivat 10-vuotiaalle I:lle. 

Sukat noin kokoa 37
Lanka: Novita Nalle kukkaketo, syreeni
Puikot: 3,5 mm Symphonie Wood

Kolmantena omat uudet lempparit, Cookie A:n suunnittelemat Eunice-sukat ihan itselleni. Meinasin jo antaa nämäkin lahjaksi, kunnes tajusin, että lanka on Regian rajoitettua erää, eli en löydä enää samaa väriä mistään. No, varmaan oikeasti löydän, mutta parit villasukat lähti juuri roskiin, enkä pärjää ilman riittävän suurta varastoa. 

Sukat noin kokoa 38
Malli: Eunice (by Cookie A)
Lanka: Regia (tarkemmat tiedot myöhemmin)
Puikot: 2,25 mm hiilikuitupyörö

Eunicet tein tosiaan uusilla ihanilla hiilikuitupuikoilla. Oikein mukavat, jos ei häiriinny siitä, että pään metalliosan reuna saattaa toisinaan hiukan tarttua lankaan. Käteen puikot olivat kyllä oikein hyvät ja kaapeli taipui sopivasti. Kokokin oli uusi, pienijalkaisena kun meinaa kaikki valmiit mallit olla reiluja. Seuraavat taidan tehdä kakkosilla, ainakin jos malli on joustava. Ja näistä sukista pitää ottaa uusi kuva, tässä ei väri pääse oikeuksiinsa. Itseasiassa kuva on kauhea. 

Nut tikutan seuraavia KyJyjä valmiiksi ja yritän saada niistä toimivia kuvia pimenevässä syksyssä. 

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Haastetta heinäkuuhun



Pitihän sitä lähteä uudestaan mukaan Kesäyöstä jouluyöhön -tempaukseen, eli KyJyyn. Jälleen kerran on tarkoitus aloittaa 20 neule- ja/tai virkkuutyötä 21.6.-2.8. ja saada ne valmiiksi viimeistään 24.12. Töiden etenemistä voitte seurata erillisestä välilehdestä, mutta toki ne esiintyvät myös normaaleissa blogipäivityksissä. Tähän mennessä olen saanut aloitettua 15 neuletta, eli enää viisi olisi aloitettavana. Ideoita on ainakin kahteen, ja loput ei vaan ole just nyt mielessä ;)

Olen ehkä suuruudenhullu, mutta "ohjelmassa" on 3 Cookie A:n ohjeella tehtävät sukat. Mutta nyt kun olen muutamat tehnyt, eivät ne tunnu enää kovin mutkikkailta. Ohjeet ovat selkeät, joten sen kun lukee ohjetta ja neuloo. Eri asia on, milloin niihin ohjeisiin ehtii syventyä. Mutta kun Angeet ovat jo valmiit, Wanidat ja ekat Cauchyt liki valmiit niin Sunshine ja Eunice sopii joukkoon vallan hyvin. Pointelle odottelee vielä, lanka on jo valmiina...

Lisähaastetta kuukauteen piti hakea Facebookista, jonka Saumanvara-ryhmässä eli SaVassa on meneillään ompeluhaaste, jossa tarkoituksena on tyhjentää kangasvarastoa mahdollisimman paljon. Valmista ei ole vielä kovin paljoa tullut, mutta alkukuun lomailun jälkeen olen kuitenkin ehtinyt jo koneen ääreen. Valmiina on yhdet minishortsit, paita itselle ja Antille, melkein valmis myös Heikille, mutta ruskea resori pääsi (taas) loppumaan. Pitää varmaan seuraavaksi ostaa sitä kaksi metriä... Melkein valmis on myös patjanpäällinen. Meillä on kaksi vanhaa vaahtomuovipatjaa varapatjoina. Tilanpuutteen takia ne majailevat olohuoneessa nojatuolien takana ja näyttävät lievästi sanottuna kauheilta. Ainakin toisen ajattelin päällystää puuvillakaitaleista ommellulla päällisellä. Toiseen suunnittelen samanlaista, mutta en tiedä vielä käytänkö samoja kuoseja vai etsinkö jotain muuta. Tässä olisi hyvä sauma tehdä myös puuttuva keittiön verho ja lastenhuoneen verhot, joihin löysin keväällä kangasta äidin varastoista. Trikoovarannot alkvat yllättäen olla melko vähissä, ns. kunnon vaatteisiin riittäviä paloja ei enää kovin paljoa ole. Pitää varmaan jättää pienimmät palaset odottamaan tilkkuprojektia. Tarkoituksena olisi viritellä tilkkupeitto trikoo- ja joustofroteepaloista. Mutta velouria olisi vielä ainakin Heikin huppariin, kunhan löydän sen kaavan, jota jo haikeana katselin...

Tähän piti tulla vielä kuva aloitetuista KyJyistä, mutta tulos näytti niin surkealta, että ensi kerralla sitten.


sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Isolle pojalle

Antti kasvaa kauheaa vauhtia edelleen. Kuulemma se kasvu joskus hidastuu, mutta edelleen tuo venyy vajaan 10 sentin vuosivauhtia. 122-senttisiä vaatteita ei enää kirppareilta löydy, ja kauppojenkin valikoimat on vähän niin ja näin. Mut onneks äiti osaa ommella! Ja vielä iski kierrätyskärpänen, ja tein muutamat paidat yhdistelemällä omia vanhoja paitojani. Nämä kaikki vaatteet ovat siis kokoa 122 cm.






Jemmasta löytyi ensinnäkin vihreä ja ruskea trikoopaita, joista tuli tällainen "Benetton"-paita. Pääntiestä tuli ihan hassu, mutta koska se toimii, en lähtenyt enempää virittelemään. Etenkin kun ruskea resori loppui. Kaava on Ottobren Let it be, mutta ei tosiaan ollut ihan oma lemppari. Oranssista trikoopaidasta ja kukallisesta t-paidasta tuli niin ikään uusi paita Antille. Poika tuumasi, että se on sitten sellainen paita, joka päällä hän poimii äidille kukkia, aww! Tästä mallista pidin erityisesti. Kaava on Ottobren Viikinki-Ville, ja istuu Antille erinomaisesti. On siis juuri hyvä kukkakepin mallisille pitkille ja hoikille lapsille. Hihat ei ihan menny niinku Strömsössä, mut enpä oo aikoihin ommellutkaan...




Pyjamia Antille on tavallaan turha ostaa, koska ei se niitä paitoja käytä. Joten kannattavampaa on ommella pelkkiä housuja ;) No, kylmimmille ilmoille on pari paitaakin, mutta aika lailla t-paidoilla pärjää, jos sattuu yöllä paitaa tarvitsemaan. Nämä yöhousut tein SKL:n kaavalla jemmassa olleesta flanellista. Hiukan on vielä isot, mutta kuten todettu, tämä poika kasvaa kyllä.




Olohousuja ei koskaan ole vilkkaalla pojalla liikaa. Iloisen keltainen joustofrotee on ollut kaapissa jo parisen vuotta, olen sitä johonkin käyttänytkin, mutta loppu riitti mainiosti vielä yksiin housuihin. Tästä mallista tykkäsin erityisesti, on SKL:n. Tosin seuraavat teen 122 cm pitkinä, mutta 116 cm leveinä, koska - kuten kaikki sopivan mittaiset housut - nämäkin ovat turhan leveät vyötäröltä. Kyllä ne päällä pysyy, mutta...



sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Jos siirtyisi kesään

Alkoi tulla kylmä, kun tulin katsastamaan blogiani, kun tausta oli niin talvinen... Kehittelen jotain kesäisempää ilmettä, jotain enemmän oman näköistä. Katsotaan mihin tästä vielä päästään :)

Työn alla on jälleen monta työtä, mutta valmiita ei ole juuri tullut. Parittomia sukkia lähinnä, jotka odottavat pariaan. Siskontytön mekkokin meni uusiksi, kun ohjeessa oli painovirhe. Ohjeen mukaan etu- ja takakappaleisiin olisi kumpaankin pitänyt luoda 127 silmukkaa, mutta puikoilla huomasin muutaman kerroksen jälkeen, että ko. määrä riittäisi vaikka omaan mekkooni. Mallitilkkuja tein useamman (kerrankin), jotta pääsin oikeaan tiheyteen, ja jouduin pienentämään puikkokokoakin kokonaisella millillä. Oikea määrä olisi noin puolet annetusta, ja koska olin neulonut vasta muutaman kerroksen, ajattelin niin sanotusti päästä helpolla, ja yhdistin neuleen pyöröksi. Olisihan homma niin onnistunut, mutta joku kävi nykimässä puikon irti... Et ehkä mä kokeilen jotain muuta ;)

Tällä hetkellä ompeluttaa vallan mahdottomasti, mutta mahdollisuudet ompeluun ovat mahdottoman olemattomat. Mut pakko on saada ainakin a) kevyet kesähousut (farkuissa paistuu eikä joka paikkaan voi leggingseillä mennä), b) lippis (en halua auringonpistosta) ja c) ns. arkimekko, mutta kuitenkin kesäinen. Ja mielellään sellainen, mistä ei näy läpi! (En siis valitse materiaaliksi ohutta joustofroteeta, niin mukavaa kuin se onkin.)

Ps. Viime kesänä mulla oli tällaisia kaunistuksia parvekkeella. Pitää sinnekin saada taas jotain uutta iloa!



lauantai 18. toukokuuta 2013

torstai 16. toukokuuta 2013

Kevättä ja huiveja

Tuli pakottava tarve saada pieni keväthuivi, ja Kerästä löytyi suloisen pehmeä kerä Lang Yarnsin Seta Tweediä, 75 % silkkiä ja 25 % puuvillaa. 25 g riitti yllättävän hyvin pieneen Baktukseen, itseasiassa lankaa jäikin vähän. Olisi voinut neuloa vielä muutaman kerroksen ennen kavennuksia.  Tämä muuten oli eka neulomani Baktus. Kiva, mutta enempi kyllä tykkään Pimpelliesestä, joka on varsin samankaltainen, siinä on vain lisänö pitsireunus. Mutta Baktus on kaikin puolin konstailematon.


Malli: Baktus
Lanka: Seta Tweed (Lang Yarns)
Puikot: 3,5 mm

Lankaideasta puolestaan tarttui matkaan BC Garnin Setalin, 52% tussahsilkkiä ja 48 % pellavaa. Tarve on isohkolle suorakaidehuiville, koska löysin kirpparilta ihanan pellavamekon itselleni, ja se kaipaa huivikavereita. Tästä on tulossa Fifi II.


Tiedättekö muuten, miten keritään lankaa vyyhdeltä, kun kotona on yli-innokas yksivuotias? Laitetaan vyyhdinpuu kiinni korkean kaapin yläreunaan! Alta pääsee kulkemaan, mutta kaltaiseni pätkäkin ylettyy silti käyttämään puuta.


Ja se kevät: Viime viikon maanantaina bongasin ensimmäisen sitkeän auringon: 


lauantai 11. toukokuuta 2013

Pieni panda

Opinnot olivat juuri vuosittaisessa ruuhkahuipussaan, mutta koska lasten seurassa ei voi lukea tenttikirjoja, mutta joskus voi neuloa, olen sentään saanut aikaan yhtä jos toistakin. Ompelukonekin on taas surrannut, ihan vapun kunniaksi. Antti tahtoi päiväkodin naamiaisiin pandapuvun, ja onnistuinkin sellaisen tekemään. Muokkailin huhtikuun Suuren Käsityölehden haalarikaavaa jonkin verran, mm. hupusta tein kolmiosaisen ja lahkeet leikkasin poikki, että sain värin vaihtumaan. Kankaat ovat resoreita lukuunottamatta täysin kierrätysmateriaalia, valkoinen äitiyspakkauksen vauvapyyhkeen joustofroteeta ja mustat omia vanhoja trikoopaitojani. Toki näen itse lopputuloksesta, että se todella on tehty nopeasti yhden myöhäisillan ja varhaisaamun aikana, mutta idea tuli itselle selväksi, joten ei kun tehtailemaaan uusia eläimiä! Ja voi kuinka asu olikaan mieluinen pienelle pandalle!



Tänään juhlittiin äitini taannoisia syntymäpäiviä, ja viimein sain lahjankin annettua, joten nyt voin myös julkistaa sen: Tummanpunainen Pimpelliese. Lankaa en nyt juuri muista, lisään sen tiedot kun saan ne ongittua jostain. 100 % villaa kuitenkin. Aikanaan kun näin värin, tiesin heti, että tuosta pitää jotain tehdä äidille.



torstai 25. huhtikuuta 2013

Aamupala!

Olen todella huono syömään aamuisin, mikään ei meinaa maistua ja kaikesta tulee huono olo. Etenkin nyt, kun joutuu heräämään itselleen epäinhimillisen aikaisin. Mutta ainakin tänä aamuna aamiaiseni on oikea yliveto! Ystäväni vinkkasi jo aikoja sitten siemennäkkäristä, ja tuoremehun tuntevat kaikki. Juuri äsken puristin sen luomuappelsiinista ja -verigreipistä, siemennäkkärin leivoin illalla. Namnam!

En tiedä onko resepti ystäväni vai jonkun muun, mutta uskoisin voivani jakaa sen tässä, etenkin kun muunnelmia on niin monta kuin on tekijääkin.

4 (luomu)kananmunaa
1 tl suolaa
6-7 dl sokerijuurikaskuitua, siemeniä, pähkinärouhetta, kookoslastuja yms. Siemensekoituksen voi laatia itse. Minä laitan noin desin jokaista tai jotain sinne päin. Viimeksi mukaan sujahti 1 dl sokerijuurikaskuitua, 1 dl auringonkukansiemeniä, 1 dl kurpitsansiemeniä, 1,5 dl seesaminsiemeniä, 0,5 dl unikonsiemeniä, 1 dl pellavansiemeniä ja 1 dl kookoslastuja.

Riko munat kulhoon, vispaa rakenne rikki ja sekoita joukkoon suola ja siemenet. Levitä tasaisesti pellille leivinpaperin päälle, paista 150 celciusasteessa 20-30 minuuttia. Meidän uunilla 25 on hyvä aika. Näkkäri kannattaa taitella palasiksi kun se on vielä pehmeää ja säilyttää ilmavasti huoneenlämmössä.

Kokeilkaapas!





sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Pipoja pienille pojille

Vaikka blogi on ollut hiljainen, minä olen ollut ahkera! Ainakin neule- ja ompelurintamalla on tullut jopa valmista. Pienet pojat tarvitsivat pipoja, joten pitihän sellaiset tehdä. Antin pipo oli sopiva, mutta Heikille olisi korkeutta saanut tehdä vähän lisää. Mutta meni se tämän talven. Lanka on Gjestalin Topp'n Tå 7 mm:n puikoilla neulottuna. Malli aivan omasta päästä. Reuna 2o2n-resoria, korkeus sileää neuletta ja päälaella kavennukset.




Samalla periaatteella tein itselleni pipon artesanon ruskeasta alpakasta, jonka sain muinoin SNY:ltäni. Siihen en tehnyt resoria, vaan koko pipo on sileää neulosta, eli reuna rullautuu hauskasti. Lankaa olisi riittänyt pari senttiä korkeampaankin pipoon, mutta en uskaltanut neuloa tämän korkeampaa, kun en tosiaan tiennyt, miten riittoisaa on lanka.. Ja korvat tykkäisi enemmän peittävämmästä piposta, mutta toisaalta tämä on tosi lämmin, alpakkaa kun on. Ja tarvitsin tosiaan hillitynvärisen konstailemattoman pipon, kun varastosta ei löydy kuin (vihreä)kirjavia. Pipo on tehty 4,5 mm:n puikoilla, silmukkaluku taisi olla 75. 






Pipokuvat (ja no, muutkin nyt) ovat ihan hirveitä, koska a) ne on otettu puhelimella, b) kuvankäsittelyohjelmani on rasittava ja c) ei ole mahdollista saada 1- ja 5-vuotiaita pysymään paikoillaan yhtä aikaa. Eli vaikka ois kuinka hyvä kamera ja ohjelma, ei liikkuvista kohteista juuri muuta saa kuin tärähtäneitä räpäyksiä. No jaa, en kyllä ole jaksanut joka kerta niin paneutuakaan kuvaamiseen, joskus sit enempi.

Pään lisäksi pitää tietysti olla lämmintä käsille. Itselleni neuloin sormikkaat Dropsin Fabelista 2,5 mm:n puikoilla jo kaksi kevättä sitten, mutta koskapa päättely on lempipuuhaani, sain ne vasta nyt käyttökuntoon. 




Äidille taas tein lapaset Dropsin Nepalista jo vuosi sitten, mutta hoksasin nyt, etten ole niitä blogannut. Joten tässä myös ne, malli omasta päästä, puikot muistaakseni 5 mm.




Lomalla Kuopiossa löysin LankaMatkasta suloisia pieniä My First Regia -keriä, á 25g, ja siitä suloisimmasta oli pakko neuloa siskontytölle sukat. Ovat kuulemma mieluiset paitsi vanhemmille, myös tytölle itselleen.



lauantai 20. huhtikuuta 2013

Huivituksia ja ystäviä



Ulkona tuoksuu jo kevät, ja aurinko on huikaisevan häikäisevä, mutta palaan kuitenkin vielä lyhyesti talveen. Vietin erään sunnuntai-iltapäivän ystäväni kanssa metsässä valokuvaamassa, tai siis itse olin "mallina" ja ystäväni kuvasi. Ja kivaa oli! Nyt pääsen viimein esittelemään teille muutaman ihanaisen huivin. Kaikki eivät ole itse neulottuja, mutta se ei nyt liene oleellista.


Tämän ihanuuden sain vuosi takaperin lahjaksi silloiselta Salaiselta Neuleystävältäni. Kiitos vielä Maria! Lankana tässä Revontuli-huivissa on Aade Lõng, 100 % villa. Huivi on suuri ja lämpöinen, etenkin kun itse olen suhteellisen pikkuinen, ainakin pituuden osalta ;)


Tämä ihanuus taas on ihan itse tikuteltu Revontuli, lankana Novitan Puro, sävy Metsä. Taisin käyttää 7 mm:n puikkoja, eli melko tiivis on neulepinta, ja huivin lämmitysvolyymi sen mukainen. Kuvassa huivia ei vielä ole päätelty, jos jota kuta sattuu heiluvat langanpätkät ihmetyttämään... Aloitin tämän neulomisen pari kesää sitten, mutta jostain syystä piti jättää viimeistely talveen, kun oli aivan liian kuuma neuloa isoa ja paksua villahuivia helteellä ison vauvamahan kanssa...



Tämän sulostuksen voitin viime vuoden KyJy:n arvonnassa. Neulojana Ertzu ja lankana Novitan Polku. Mallia en tiedä, mutta tämä on Todella Paljon käytössä, ihan huippu huivi niin kaulaan kuin hartioillekin!



Vielä itse neulottu Pimpelliese. Tähän käytin kaksi kerää Crystal Palacen Mini Mochia. Tämä on myös paljon käytössä, on niin nätti ja näppärä. Ja malli on supernopea tehdä!



Lopuksi vielä yksi lempiystävistäni, Grrlfriend's Market Bag. Tämä on neulottu Novitan Puro Batikista, eli sataprosenttisesti muovinen kestokassi! Älyttömän näppärä, koska menee pieneen tilaan, vetää sisäänsä vaikka mitä ja kulkee niin kädessä kuin olallakin. Ja on HELPPO tehdä. Näitä lisää!

Suosittelen lähtemään metsään ystävän ja (ystävän) kameran kanssa! Lopputuloksena voi olla vaikka mitä. Meillä oli mukana vielä kuvausassistentti O, 4 vuotta. Ihana pieni neiti kerta kaikkiaan!

Jeesh, jospa tässä olisi jo sairasteltu tarpeeksi, niin olisi taas energiaa tämän blogin kanssa jutusteluunkin. On tää vaan niin kivaa! Ai niin, kuvissa minulla on itse neulottu pitsimyssy Dropsin Merino Extra Fine -langasta. Ihan ohjeen mukaan tehty pienempään kokoon, mutta mahtuis varmaan 1½ mun päätä sinne...

Tässä postauksessa kaikki kuvat Liisa Leinosen.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Kolme kertaa yksitoista

Nappasin tämän mukaan Kamomillan Elämän keväästä. Tarkoituksena on siis kertoa itsestään 11 satunnaista asiaa, vastata Kamomillan laatimaan 11 kysymykseen ja keksiä itse 11 kysymystä lisää, ja lähettää ne 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa. Kokkeillaan ;)

Ensin satunnaisia otoksia minusta...

1 Aloin juoda kahvia vasta 25-vuotiaana.
2 En ole vieläkään oppinut pitämään työpöytääni siistinä. Silti löydän yleensä etsimäni sieltä. Kukaan muu vain ei löydä.
3 Aloitin juuri kokeilut miniversojen kasvattamisessa. En ole viherpeukalo, mutta joka kevät aloitan uuden yrityksen väitteen kumoamiseksi. Olen jopa tappanut kaktuksen kuivuuteen.
4 Minun tekee juuri nyt mieli lettuja kermavaahdon ja vadelmahillon kera.
5 Tapasin aviomieheni Internetissä.
6 Kävin tänään ensimmäistä kertaa Educa-messuilla (opetusalan koulutustapahtuma).
7 Tahtoisin saumurin.
8 Ennen olin aina ajoissa, vaikka ehkä viime tipassa. Nykyään en koskaan. Ärsyttävää.
9 Näen kuulemiani asioita väreinä ja kuvina mielessäni, joskus myös liikkeenä. Voisin siis kuvittaa lähes kaiken kuulemani!
10 Lempisoittimeni (itse soittamistani) on nokkahuilu, jota en ole soittanut liian pitkään aikaan. Ikävä!
11 Olen täti ja ihan mahdottoman iloinen siitä!

Ja vastaukset Kamomillan kysymyksiin:

1 Minkä kirjan luit viimeksi?
Eve Hietamiehen Tarhapäivän
2 Mistä ammennat iloa elämääsi?
Auringosta, kielellisistä kikoista, kirjoista, käsitöistä, lapsistani, musiikista, murustani, rukouksesta, runoista, väreistä...
3 Pidätkö yllätyksistä?
Yleensä kyllä
4 Koska olet viimeksi yllättänyt itsesi positiivisesti?
Tänään, kun sain aloitettua ikuisuuksia marinoituneesta langasta itselleni uudet sukat. Siis itselleni!
5 Entä miksi petyit itseesi viimeksi?
Tällä viikolla se oli, kun en saanut soitettua eräitä puheluja.
6 Oletko hetkessä eläjä, menneissä uneksija vai
aina ajatuksissasi jo tulevaisuudessa?
Vähän kaikkea, mutta ehkä eniten tulevaisuuden taivaanrannanmaalari.
7 Mikä on vahvin ominaisuutesi omasta mielestäsi?
Sinnikkyys
8 Entä mitä luulet sen olevan toisten mielestä?
Kuuntelutaito
9 Kuinka monta kertaa olet tänään nauranut?
Muutaman kerran
10 Minkä taidon haluaisit oppia?
Valokuvaamisen
11 Minkä värisen kukkakimpun ostaisit juuri nyt?
Vaaleanpunaisen

Vielä yksitoista kysymystä eteenpäin

1 Mitä juot aamulla ensimmäiseksi?
2 Onko taloudessasi televisio?
3 Mikä oli unelma-ammattisi lapsena?
4 Jos olisit historiallinen henkilö, kuka olisit?
5 Mikä asia sinussa saa muut hyvälle tuulelle?
6 Mikä muissa saa sinut hyvälle tuulelle?
7 Ostatko kesällä torilta herneitä vai mansikoita vai molempia? Vai etkö kumpiakaan?
8 Mikä piristää Sinun päivääsi?
9 Ketä haluaisit halata nyt?
10 Mikä on sinun erityistaitosi?
11 Käytätkö villasukkia a)vain saappaissa, jos sellaiset joskus tarvitsee pukea, b)talvella ja muulloin kun on kylmä vai c)aina ja joka paikssa?

Ja tämän lähetän eteenpäin
Ankkikselle
Annaliinille
Ertzulle
Heidille
HM:lle
Johannalle
Marialle
Matonkuteelle
Ouskulle
10 Pikku-Orkille
11 Riinalle

Nyt on hyvä käydä unille. Aamulla oli herätys jo ennen kuutta, kun lähdin Educa-messuille ihan Pääkaupunkiin asti. Mukava reissu oli, vaikka eksyinkin parille turhauttavalle luennolle. Onneksi pääsi pois huomiota herättämättä. Aamulla bussissa oli lehmä sukset kainalossa. Toivottavasti on jo päässyt pahnoille sekin.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Arvonnan voittaja hukassa ja kone lakossa

Arvonnan voittaja, TERHI, ei ole ottanut vielä yhteyttä. Huominen on vielä aikaa, maanantaina arvon palkinnon uudelleen, jos en ole mitään viestiä saanut. Osoitehan on puikotkoukussa@gmail.com. Kyseessä siis Terhi 1, jonka kommentti oli seuraavanlainen ja ensimmäinen Terhi-nimisenä esiintyvän henkilön kommentti:

Minullekin arpoja, kaksin kappalein :) ---> faceen... Mitenkäs lukijaksi oikein kirjaudutaan? Terhi :)

Toinen päivän - tai jo oikeastaan eilisen juttu on se, että koneesta hajosi näyttö. On näitä onneksi muitakin kotona, mutta kuvien bloggaus jää ainakin hetkeksi puhelimen varaan. Eipä silti, ei tässä juuri nyt mitään valmistakaan ole. Sellaisia "päättelyä vaille" -tekeleitä kylläkin, ja joululahjat tietty. Eli kohta, kohta...

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Lunta tupaan!

Ei sentään vertauskuvallisesti, vaan ihan kirjaimellisesti. Tosin paperilunta tällä kertaa. Antti innostui ja innosti minutkin leikkelemään paperilumihiutaleita. Lopputulos oli niin mukava, että pakkohan siitä on pidempään nauttia. Lisäksi sain taas osoituksen poikani sanallisesta lahjakkuudesta - kehujen muodossa! En tiennytkään, että esikoiselta löytyy sanavarastosta niin kivoja sanoja :)

Btw, koittakaa kestää kökkökuvat. Välillä täytyy turvautua puhelinbloggaamiseen, ja tällöin mm. ei saa ripoteltuja (puhelimella otettuja) kuvia tekstin joukkoon, vaan ne jää alas. Toisaalta on kiva, että on Blogger luurissa, kun ei kerran aina koneelle pääse.

Viimeisenä kuvana tänään välähdys lähimarketilta. Jotkut asiat muuttuvat hitaasti. Jospa tänä vuonna saisimme kohdata positiivisia muutoksia. Hyvää uutta vuotta Sinulle!