Sivut

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Välineurheilua

Alkuun on ihan tyytyväinen painaviin, kiliseviin, kylmiin ja hiostaviin metallipuikkoihin ja karkeaan sukkalankaan. Sitten erehtyy vahingossa kokeilemaan pyöröpuikkoja, sitten puisia tai bambuisia puikkoja, notkeakaapelisempia ja teräväkärkisempiä pyöröjä, eripituisia sukkapuikkoja, sormikaspuikkoja ja tietysti vielä vaihtopäisiä pyöröpuikkoja. En osaa sanoa missä vaiheessa peli on menetetty, mutta omalla kohdallani tämä raja on jo ylitetty. En vain kykene enää neulomaan painavilla ja kilisevillä sukkapuikoilla (ellei ole ihan pakko), pyöröpuikkojen kaapelit ovat aina vain pidempiä ja pidempiä ja sukkalankakin entistä pehmoisempaa - silkkivilla-alpakoista nyt puhumattakaan. Jossain vaiheessa tukkimiehen kirjanpito vaihtuu kerroslaskuriin (miksi minä aina kutsun sitä kierroslukumittariksi?!), ja puikotkin pitäisi säilyttää erityisessä rasiassa tai muussa vastaavassa, ei enää missään randompahvipurkissa tai lehden tilaajalahjaksi saadussa Marimekon meikkipussissa. Lisäksi pitäisi tietysti hankkia sukkaplokit (vai mitä ne on?) ja läjä erilaisia neuloja ja puikkomittareita. Ai niin, ainoa kunnollinen päättelyneulani taitaa olla taas hukassa, auts...

Tällä hetkellä olen varsin hurahtanut 15 cm pitkiin sukkapuikkoihin. Toistaiseksi omaan vain yhdet 2,5 mm:n puikot, mutta lisää eripaksuisia 15 cm:n puikkoja olisi wanted-listalla, samaten kavereita 2,5 mm:n sormikaspuikoille ;) Virkkuukoukut ovat vielä kaikki muovia tai metallia, mutta eiköhän niitäkin ala jossain vaiheessa löytyä puisina meiltäkin. Kerroslaskureitakin on vain kaksi, ja niistäkin toinen hukassa :P Kohta voisi kokeilla myös neliskulmaisia puikkoja ;) On kuitenkin yksi härveli, jota en kaipaa - pitsikukkalaite. Minä vain en tykkää niistä kukkasista, mielestäni muilla keinoin saa kauniimpia. Sen sijaan joku voisi kehitellä näppärän, toimivan ja soman säilytysvermeen pyöröpuikoille. Tällä hetkellä ne ovat solmussa Tiimarista ostetussa pahvilaatikossa (joka sinänsä on varsin iloinen keltainen laatikko veikeine eläinkuvineen, tarkoitettu alunperin kai lahjarasiaksi...), mutta etsitynkokoisen puikon hakeminen vie aikansa... etenkin jos joutuu ensin etsimään puikkomittarin. Ja sukkapuikotkin tosiaan ovat sikinsokin siellä Marimekon pussukassa. Voin kertoa, että menee melko kauan löytää viisi - tai edes neljä - samanpaksuista puikkoa.

Onneksi kuitenkin edelleen tärkeintä on neulomisen ilo ja rentous, ja somaa jälkeä syntyy kummemmillakin välineillä, mutta ainahan on mukavampaa työskennellä paremmin omaan käteen sopivilla vermeillä - eikö? :D