Sivut

maanantai 15. helmikuuta 2010

Villavaippahousut

ovat ihania ja ihanan lämpöisiä! Ja niitä on niiiiiiin helppo ja kiva neuloa :) Antin ollessa vielä ihan vauva, neuloin hänelle Jutan ohjeella M-kokoiset auringonkeltaiset pöksyt hahtuvasta. Shortsilahkeet olivat ihan omaa suunnittelua, ja osoittautuivat käytössä loistaviksi. Kaikennäköiset kakat pysyivät paketissa vaikka vaippa olisikin falskannut :D Koon puolesta nämä osoittautuivat hyvin pitkäikäisiksi ja olivatkin käytössä yli vuoden.


Kuultuani ystäväni suunnittelemista Tiuhtis-villiksistä, piti niitä tietenkin kokeilla. Limenvihreästä ja valkoisesta hahtuvasta tosin tuli S-koon ohjeella melkein taaperokokoa olevat housut, kun yritin olla neulomatta liian tiukalla käsialalla ja taisin tehdä pykälää liian isoilla puikoillakin... Sen verran pienet olivat kuitenkin että eivät jääneet meille vaan lähtivät uuteen kotiin.


Seuraavat Tiuhtikset tein Novitan Puro-langasta, värinä kanervikko. Näistä tuli M-koon ohjeella ihan M-kokoiset, vaikka melkein menivät hoikalle taaperollekin. Lahkeiden pituus ei ollut niin optimaalinen kuin olisin halunnut, ja siksi käytimmekin housuja vain muutaman kerran.


Tätä lajia tulette taatusti näkemään täällä jatkossakin. Valmiina on ainakin yhdet kuvaamattomat ja kesken toiset... Onneksi vaippaikä ei ole vielä ohi ;)

Helmiaddiktion alkulähteet



Pääsin viikonloppuna osallistumaan helmikorukurssille, ja sen seurauksena voin jatkaa käsillätekemisaddiktioideni listaa jälleen yhdellä. Kurssilla opeteltiin helmitöiden alkeet ja pääosa ajasta kului (uskomattoman nopeasti!) omien töiden tekemiseen. Jostain tuntemattomasta syystä keskityin rannekorujen tekoon, mutta valmiiksi tuli myös yksi kaulakoru ja sormus. Ensimmäisen rannekorun tein itselleni isoista vihreistä ja sinisistä helmistä. Lisäsin vielä jatkoketjun, jotta voisin käyttää tätä myös nilkassa kesähelteillä :)


Seuraavaksi syntyi ruskeasävyinen rannekoru äidille (vähän kuin kiitoksena Antin hoitamisesta kurssin aikana) ja vielä vaaleanvihreä rannekoru ystävälleni. Nämä helmet nähdessäni hän tuli heti mieleeni, ja koru oli aivan pakko tehdä :)












Nämä rannekorut tein ns. rukousnauhatekniikalla, eli liitin helmet toisiinsa korupiikkien avulla tehtävillä metallilenkeillä. Isoista helmistä tehtyihin lisäsin vielä söpöt käden malliset "Hand made" -riipukset.








Parista koruvaijerinpätkästä syntyi toinen ruskeasävyinen rannekoru ja koska helmiä edelleen oli riittävästi, tein niistä vielä kaulakorun kuparinväriseen koruvaijeriin. Jotta setti olisi täydellinen, sommittelin toisista jämävaijerinpätkistä ja pikkuhelmistä vielä sormuksen.

Helmi-innostus jatkui kotonakin. Ensimmäisenä iltana kyhäilin puuhelmistä rennon rannekorun joustavaan silikonilankaan ja toisena iltana valmistui sormus merenvihreistä pikkuhelmistä sormuksen kokoiseen muistilankaan (teräslankaa, joka "muistaa" muotonsa).


Helmien kanssa puuhailu on ollut uskomattoman kivaa, ja entisestä ei-niin-helmi-ihmisestä on tainnut tulla jotain muuta ;) Kiitos vielä Tädille kurssista ja puuhailuseurasta sekä äidille osallistumisen mahdollistamisesta!

BTW, täytynee vähän opetella lähikuvausta, jotta saisi järkevämpiä kuvia tänne.. mutta sitä odotellessa tyytykäämme olemassaoleviin taitoihin.