Sivut

torstai 10. heinäkuuta 2014

Jäähyväiset

On tullut aika jättää tämä blogi. Jotenkin tunnen, että se on aikansa elänyt. Kiitos kaikille lukijoilleni!

Uusi foorumi ajatusteni tutkailulle on Sorveiran seikkailut, jossa jatkan käsitöiden, lasten, opintojen ja elämän ihmettelyä. Seuratkaa mukanani!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Säärilämmikettä

Lankakori keveni jälleen, nyt 122 grammalla sinistä Dropsin Nepalia. Tikuttelin loppiaisen tienoilla säärystimet alpakka-villasekoitteesta. Kokeilin neuloa oikeat silmukat kiertäen, ja kyllä tuli napakat. Jos eivät sitten lörpähtäisi heti käytössä. Saapi kaveri kertoa kokemuksiaan. Meinasin nämä ensin tädille, mutta neuloessa tuli vahvasti sellainen tunne ja ajatus, että nämä kuuluvat T:lle. Joten T ne saa, heti kun saan ne toimitettua.



Säärystimet omasta päästä
Lanka: Drops Nepal
Puikot: 4,5 mm bambu

Malli ei kummoinen ole, pari putkeloa 2o2n-neulosta 40 silmukalla. Raidat on omasta päästä miten sattuu, mutta pituussuunnassa symmetrisesti. Ei tarvinnut ekan puolikkaan jälkeen enää miettiä. Ja tiiättekö, näitä oli kiva neuloa myös hämärässä, koska ei tarvinnut erottaa kuin se, onko menossa vaalea vai tumma lanka. Onnistui mm. pimeillä automatkoilla ja elokuvateatterissa. Istun yleensä aina takana, ja siellä on turhan pimeää, mutta nyt kun saatiin murun kanssa koko salin viimeiset paikat, ne olivatkin ihan eturivissä (eri päissä riviä), ja siinä näki oikein hyvin :) Ja tuli kyllä leffakin seurattua. The Secret Life of Walter Mitty oli aivan oiva leffa, ja hakkasi kirkkaasti aiemmin näkemäni Ben Stiller -hupailut.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kerällä riemusta!

Se on mun! Mun! Ihan ikioma. Kerällä. 



Syksyllä näin sen ensimmäisen kerran ja tiesin, kuulumme samaan kotiin. Haaveilin, toivoin ja hajoilin messuilla, kun ei ollut riittävästi valuuttaa mukana. Mutta nyt se on mulla. Kiitos anoppi. <3 

Selailin kirjan hellästi läpi, enkä juurikaan löytänyt ohjetta, jota en haluaisi toteuttaa. Nyt vain pitää yhdistää kirja ja lankavarasto ja selättää vuoden haaste. Odotan jo innolla, mitä tästä vielä syntyy!

11x11x11...

Ousku haastoi minut kertomaan itsestäni 11 asiaa ja vastaamaan 11 kysymykseen. Lisäksi minun pitäisi keksiä 11 kysymystä ja jakaa ne 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa, mutta koskapa olen tämän jo kerran tehnyt, ja se silloinkin tuotti melkoista päänvaivaa, teen vain kolme ensimmäistä kohtaa. Napatkoon haasteen mukaansa ken haluaa. :)


Ensinnäkin 11 asiaa minusta:
  1. Olen oikeasti ihan leppoisa, mutta minua ei kannata suututtaa. Osaan olla myös inhottava. Tosin inhoan niin paljon muiden murehduttamista, etten yleensä ole kuitenkaan.
  2. Minulla on sellainen "ongelma", että tahtoisin osata ja tietää melkein kaikesta kaiken. Lisäksi kärsin vakavasta tee-se-itse-syndroomasta, ja asioiden ostaminen valmiina on välillä liiankin vaikeaa. 
  3. Aloitan gradun kirjoittamisen tammikuussa. Varokaa tulevia postauksia!
  4. Minua kiusattiin koulussa (ja muualla) koko peruskoulun ajan. Nyt etsin terapeuttia päästäkseni työstämään tätä ja muita elämäni harmaita sävyjä. Tämä on yksi syy, miksi olen sitä mieltä, että opettajien mahdollisuuksia, keinoja ja osaamista kiusaamiseen puuttumiseen pitäisi lisätä roimasti. Jäljet voivat seurata kiusattua koko loppuelämän.
  5. Olen pelannut lentopalloa neljä vuotta nuoruudessani, ja edelleen halajan pelikentille. En kuitenkaan haluaisi kisata aktiivisesti, vaan pelata, koska se on hauskaa. Jos meillä olisi televisio, katsoisin lentopalloa.
  6. En ole koskaan ollut humalassa, maistanut tupakkaa tai kokeillut huumeita.
  7. Minua ärsyttää aivan valtavasti, jos suomalainen yritys kommunikoi ensisijaisesti englanniksi myös suomenkielisten asiakkaiden (asiakasehdokkaiden) kanssa. Helposti jää kommunikointi siihen, ihan periaatteesta.
  8. Olen baptisti jo kolmannessa polvessa suvussani, mutta en kuulu seurakuntaan tai usko sukuperinteen vuoksi, vaan siksi, että olen henkilökohtaisesti kokenut Jumalan toiminnan elämässäni ja uskon Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanani. On kuitenkin mukava kuulua samaan seurakuntaan, johon isäni ja isoisäni ovat kuuluneet.
  9. Lempisuklaakonvehtirasiani on perinteinen Aladdin. Se dark on ihan huijausta.
  10. Jos työpöytäni on siisti kolme päivä peräkkäin, olen todennäköisesti sairastunut heti siivottuani sen. Silti löydän yleensä kaiken, mitä etsin. 3D-arkistoinitjärjestelmäni siis toimii.
  11. Seitsemännen luokan keväällä minusta tehtiin haastattelu paikallislehteen lukuharrastukseni pohjalta, kun voitin kilpailun, johon naapurikunnan seiskaluokkalaiset olivat oman kouluni seiskat haastaneet.

Ja sitten ne vastaukset Ouskun kysymyksiin:


1. Paheesi?
Sotkuinen työpöytä. Uudelleen ja uudelleen.
2. Mistä löydät inspiraatiosi?
Lasten ideoista, muiden tekemisistä, luonnosta ja tarpeista, (valo)kuvista, musiikista.
3. Jos voisit valita missä asut niin missä asuisit ja miksi?
Riittävän isossa mökissä metsän reunassa. Maantieteellisesti mielellään suhteellisen lähellä lasten isovanhempia, siskoani ja ystäviä.
4. Missä maissa olet matkustanut? Ja mikä niistä oli paras?
Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Tsekeissä ja  Madeiralla. Eniten pidin Madeirasta luonnon ja historian vuoksi. 
5. Missä haluaisit kehittyä?
Epäjärjestelmällistyttämättömyydessäni(kin)
6. Mikä eläin haluaisit olla ja miksi?
Delfiini, olisi mukavaa olla kaunis ja älykäs.
7. Lempiväri?
Vihreä ja keltainen
8. Mitä et ole vielä saavuttanut?
Ihannepainoani
9. Millainen vanhus haluaisit olla?
Kiltti ja lettinutturainen mummeli, joka neuloo söpöjä sukkia ja lapasia lastenlastenlapsille ja tarjoilee Kettukarkkeja ja salmiakkimerkkareita ja itse leipomaansa pullaa, joka on yhtä hyvää kuin äitini tekemä. Semmoinen, jonka luokse on helppo tulla juttelemaan ja viettämään aikaa. Sellainen kuin isoisäni, joka tahtoi rakastaa myös vastamäessä, ei hermostunut lastenlapsille (15 kpl), kasvatti viisaasti omat lapsensa ja sanoi aina lähtiessä, että älkää riidelkö matkalla.
10. Onko elämässäsi jotain minkä haluaisit muuttaa?
Haluaisin olla vähemmän kiukkuinen ja huonommin ärsyyntyvä.
11. Kenet edesmenneen ihmisen haluaisit tavata ja miksi?
Setäni Martin. Musta ois ollu kiva oppia tuntemaan hänet.


Ja mun 11 kysymystä Sinulle:
  1. Puikot, koukku vai neula ja lanka?
  2. Kameran takana vai edessä?
  3. Lempimateriaalisi?
  4. Väri, johon et koskaan pukeutuisi vapaaehtoisesti?
  5. Innostavin asia juuri nyt?
  6. Onko mielestäsi mitään järkeä asettaa viherkasvia vessaan kasvamaan?
  7. Lempijuomasi?
  8. Monetko villasukat sinulla on nyt?
  9. Selostatko ideoitasi muille jo suunnittelu- ja toteutusvaiheessa, vai esitteletkö vasta valmiin tuotoksen?
  10. Mitä löytyy yöpöydältäsi?
  11. Jos ei lasketa vaatteita, avaimia, puhelinta ja lompakkoa, mikä on sellainen asia, jonka otat aina mukaasi?

Kaikenlaista sitä tuleekin pohdittua tällaisten äärellä, siis ihan kaikkea kysymysten ja muiden ulkopuoleltakin. Varokaa vaan, mä saatan vielä kirjoittaa pohdintojani tännekin. Eihän tämä ihan puhdas käsityöblogi ole. Eikä tule. Mä en vaan osaa olla kirjoittamatta, elän tekstin kautta.

Ensimmäinen

Olen koko talven kaivannut lämmintä, riittävän hyvin päässä pysyvää pipoa joka vielä sopisi käytettäväksi puistoilutalvitakkini kanssa. Siis sen, jonka kanssa keikun pihalla lasten kanssa, rymyän metsissä ja väliin ihan joka paikassa, koska se on ihana ja lämmin. Ja kirkas. Kuvaa tulee jossain välissä siitäkin. Mutta kun näin tämän kerän Lankamaailmassa, tiesin heti löytäneeni etsimäni.


Malli: Ruttupipo ihan omasta päästä
Lanka: Hjertegarnin Natur uld print
Puikot: 7 mm pyörö
Koko: nainen

Resorissa on 48 s ja sileässä osassa 52 s. Kavennukset on tehty ensimmäisen kerran 4 kohdassa ja sen jälkeen 8 kohdassa joka kerroksella. Kerrankin sain (lue: maltoin neuloa) pipoon riittävästi korkeutta, eli tämän pitäisi myös pysyä korvilla. Inhoan sitä, kun pipon reunasta tuulee suoraan korvaan. Siitä tulee korva kipeäksi. Auts!

Samalla tämän on tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ! Lankalaihdutus on alkanut 70 gramman vaatimattomalla, mutta ei mitättömällä erällä. Laitoinkin tänne välilehden, johon koitan keskittää vuoden tilastot ja listat.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Punaista ja punaista

Tämän joulun itse tehdyt lahjat jäivät todella vähäisiksi. Äiti sai essun ja kummityttö tulee saamaan huivin, jonka kuvaan sitten, kun se on valmis. Että tämäkin vielä. Serkun pojille neuloin lapaset pyynnöstä. Kiire meinasi tulla niidenkin kanssa. Äidin essusta kiitos erään ompeluryhmän haasteelle! Kangas oli marinoitunut jo muutaman joulun kaapissa ja nyt se löysi kohteensa. Äidille sen alunperinkin ostin, mutten tiennyt mitä siitä tulisi. Siitä tuli kaunis jouluessu. Tekisin itselleni samanlaisen, muttei kangas riitä.. Mutta johonkin muuhun se riittää! Ideoita?!





Serkun 8- ja 12-vuotiaat pojat toivoivat punaisia lapasia. Neuloosini tuntien serkku pyysi minua tekemään lapaset. Ostin Lankaideasta punaista Karismaa pari kerää, ja toisella kertaa toiset pari kerää. Kotona tajusin, että nepä ovatkin eriväriset. Mutta lieneekö tuo suuresti haitannut, kun punaisia olivat molemmat. Ja jämistä sain Heikille raitasukat, jotka olivatkin jo edellisessä postauksessa. Kuten siis huomaatte, tämän joulun lahjoja yhdisti punainen väri. Saapi nähdä jääkö päälle, vähän se oli jo tulossakin, kun suunnittelin punakirjavasta Maijasta raitasukkia, ja mietin, josko raidoittaisin punaisella..


Lanka: Drops Karisma
Puikot: 3,5 mm
Silmukkamäärä: 40 molemmissa
Malli: peruslapanen omasta päästä ja kärjestä aloittaen 8-aloituksella 8 silmukalla

PS. Antakaa mulle kamera!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Haaste vuodelle 2014


Päätimme yhdessä Ankkiksen kanssa, että nyt alkoi laihdutus. Syksyllä vähensimme tavaraa kodeistamme tietyllä metodilla, ja nyt alkoi lankavaraston tyhjennys. Säännöt ovat yksinkertaiset:

  • Päätä, minkä verran lankaa aiot varastoistasi vähentää vuoden 2014 aikana.
  • Lanka vähenee ja lisääntyy painossa mitattuna.
  • Lankaa voi vähentää kahdella tavalla: valmistuneina töinä, tai myymällä/lahjoittamalla lankaa pois.
  • Vuoden vaihtuessa keskeneräisenä olevat työt voi ottaa mukaan laskuihin.
  • Lankaostoista tulee plussaa, eli määrä lisääntyy. 
  • Vuoden lopussa katsotaan miten kävi. Tavoitteeseensa (tai edes lähelle) päässyt voi halata itseään lämpimästi ja palkita itsensä ihanalla lankakerällä.

Varaamme Ankkiksen kanssa oikeuden säätää sääntöjä kesken vuoden ;)

Itse listasin koko lankavarastoni (okei, homma on vielä vähän kesken) tekemällä taulukon, jossa on eritelty lanka ja määrä grammoina. Koska olen lajittelevainen luonne, lisäsin vielä sarakkeet saman langan eri väreille, värinumeroille, värjäyserille, säilytyspaikalle (jotta löydän joskus lankani, hahhaa) sekä ideoille ja merkinnöille siitä, mitä langasta tuli tai voisi tulla. Tavallaan yksinkertaistettu versio Ravelryn stashista siis. Taulukko-ohjelmalla on myös hyvin helppo laskea kokonaismäärä ja tietysti lisään vielä kohdat vähennyksille (ja plussille, kyllähän niitä väkisinkin tulee). Aika terveellistä tuollainen listaus, hahmottuu itsellekin ihan eri tavalla mitä oikein onkaan varastossa ja minkä verran. Tosin huokaisin helpotuksesta, kun tajusin, että aika iso erä on kuitenkin jotain tiettyä työtä varten, ja "tää on vaan ihanaa" -keriä on aika vähän. 

Mukaan saa lähteä kuka vain, emmekä aio tehdä tästä mitään isoa show'ta. Enemmänkin tarkoitus on hankkia, antaa ja saada vertaistukea painonpudotukseen ja kaappien tyhjenemiseen, vaikka sinällään en ole sitä mieltä, että lanka olisi sitä turhaa tavaraa, jota nurkissa pyörii. Itseasiassa sitä on meillä koko ajan vähemmän. Mutta kun tilaa on vähän ja lankaa paljon, niin tulisipahan neulottua ensisijaisesti siitä, mikä jo on kotona. Ymmärtänette pointin? Huijareita ei kytätä, koska jokainen huijaa vain itseään, me emme siitä vahingoitu. Mutta toki mukavaa, jos laihduttajilla on puhtaat langat pusseissaan. Neulootikothan on kunnon väkeä! 

Itse aion kertoa hoikennuksen etenemisestä täällä blogissa, ja toivon sen myös lisäävän bloggausaktiivisuuttani. Innosta ei ole pulaa, mutta kaikesta muusta kyllä. Olisin halunnut tähän kuvan, johon olisin koonnut kaikki lankani keoksi, mutta molempien pikku-ukkojen kotonaollessa sellaisen tekeminen on mahdottomuus. Saatte siis ihastella vanerista joulukoristetta, jonka isoäitini sai kummitytöltään. On niin kaunis, että oli pakko ottaa kuva. Sen verran voin kertoa, että oma tavoitteeni on vähentää 5 kg lankaa vuoden 2014 aikana. Aloittaa voi vaikka tällaisista söpöistä pikkusukista, jotka tein Heikille tällä viikolla. Oli pitkästä aikaa kiva neuloa sukkapuikoilla! KnitPron 15 cm:n kuutiopuikot.



Malli: Olga
Lanka: Drops Karisma
Puikot: 3,5 mm (kuutio)
Koko: 24

Heikin pitis saada sukat _heti_ jalkaan, odotti yksi sukka jalassa vieressäni, kun päättelin toista sukkaa. Kommentti oli: "Minulla on ihanat sukat!"

Olisi mukava saada kommentteihin mainintoja, kuka lähtee mukaan hoikennukseen! Ja tulen toki seuraamaan myös teidän postauksianne aiheesta ja sen vierestä :) (Mutta olen maailman laiskin kommentoija, varoitan. Stalkkaaminen onnistuu sitäkin paremmin. Mä olisin niiiiiin hyvä tiedustelutonttu. ;)

PS. Jouluviikon takia ei tarvitse keskivartaloa laihduttaa, paino putosi 0,5 kg ihan vain syömällä normaalist. Jihuu! Tästä se(kin) lähtee. Ois meinaan 15  kg pudotettavana. Aikaa enemmän kuin vuosi :P